< Etusivulle Seuraava sivu >

Metalliosien mustaus


Teksti: Timo Happonen
Kuvat: Santeri Happonen


Parkerisointi

Yksi vanhimmista ja perinteisimmistä mustauspinnoitteista on nimeltään parkerisointi. Menetelmä sai alkunsa Englannissa 1800-luvun jälkipuoliskolla ja rantautui nopeasti Amerikkaan. Alun perin mustausmenetelmän kehitti ja patentoi britti William Alexander Ross vuonna 1869. Varsinaisesti alettiin puhua parkerisoinnista (parkerizing), kun amerikkalainen Clark W. Parker hankki oikeudet patentteihin ja perusti poikansa Wyman C. Parkerin kanssa Parker Rust-Proof Phosphating Company of America -nimisen yrityksen vuonna 1915. Parkerisointi perustuu fosforihapon käyttöön rautafosfaattiliuoksena, jossa esineet pinnoitetaan eli fosfatoidaan. Myöhemmin menetelmiä kehitettiin paremmin korroosiota ja kulutusta kestävämpien pintojen aikaansaamiseksi.

Sinkki- ja mangaanifosfaattipinnoitteet ovat kestävämpiä ja tuotantotehokkaampia. Mangaanifosfatointia alettiin laajemmassa mitassa käyttää sotilasasetekniikassa. Nykyisinkin sotilaskäsiaseiden yleisin pinnoite on juuri mangaanifosfatointi. Fosfatointikäsittely jättää esineeseen harmaanmustan pinnan. Näin käsiteltyjä mustia osia löytää yleensä 1920-40-lukujen amerikkalaisista autoista ja moottoripyöristä. Mikäli haluaa itse mustata osat ko. menetelmällä, löytyy harrastajille valmiita pinnoituspaketteja. Aseharrastajat käyttävät yleisesti näitä valmiita pinnoitesekoituksia ja niitä voi kysellä esim. firmoista: midwaysuomi.com tai shootersolutions.com. Perusaine fosforihapon (H3PO4) lisäksi mustausliuoksessa on mangaanidioksidi (MnO2).


Lipeämustaus

Perinteisesti aseseppien käyttämä menetelmä mustan pinnan aikaansaamiseksi on ns. lipeämustaus. Yleensä aseiden pinnoituksessa puhutaan virheellisesti sinistyksestä, vaikka natronlipeäseoksella mustattu pinta ei missään nimessä ole sininen vaan musta. Samoin yleistynyt termi liuokselle on sinistyssuola. Natriumhydroksidi (NaOH) ja natriumnitraatti (NaNO3) ovat vaikuttavina aineina vesiliuoksessa, jonka käyttölämpötila on noin 138-142 °C. Tämä mustaustapa on ehkä paras pintakäsittelytapa harrasteajoneuvojen kanssa touhuaville. Aineita pitäisi olla saatavana kuivatavarana esim. Bang & Bonsomer -nimisestä firmasta. Kysellä voi myös asesepiltä.

Pinnan värisävyyn vaikuttaa teräksen laatu ja pohjakäsittely. Karkaistut, paljon hiiltä sisältävät osat tulevat usein kahvinruskeiksi tai punaruskeiksi keittosinistyksessä. Helpoin ja edullisin tapa saada teräkseen, alumiiniin tai messinkiin mustaa pintaa on kylmämustaus. Aineet sisältävät seleenihapoketta, joka reagoi metallien pinnan kanssa. Tällaisia kylmämustausaineita ovat esim. Super-Sini tai Super Blue. Vaikka näidenkin aineiden nimissä esiintyy sana sininen, on jälki täysin musta. Kattava valikoima kylmämustausaineita löytyy ainakin Ase- ja metsästystarvikeliike Juhani Sinisalo Oy:ltä Klaukkalasta.

Seuraavassa kuvasarjassa on esitetty sekä lipeämustaus että kylmämustaus.


Alkalin NN on natriumhydroksidi-natriumnitriittiseosteinen mustaussuola. Kuten kuvasta näkyy, on kyse todella syövyttävästä myrkystä ja suojavälineistö on oltava asianmukainen ainetta käsiteltäessä.
Lasikuulapuhallus on hyvä puhdistuskeino mustattaville osille. Pinnasta ei tällöin tule täysin kiiltävää, vaan himmeän musta, hyvin paljon parkerisoidun näköinen.
Mustausjauhe sekoitetaan veteen ja seosta kuumennetaan ja väkevöidään lisäämällä jauhetta, kunnes kiehumispiste on 138-140 °C. Mustattava osa laitetaan roikkumaan teräslangan varaan ja pinnoitteen etenemistä seurataan. Pinnoitusaika on noin 10-20 minuuttia.
Kun kappaleen pinta on kokonaan musta, osa nostetaan pois ja huuhdellaan välittömästi puhtaalla vedellä.


< Etusivulle Seuraava sivu >