Sähkösinkitys on samantyyppinen toimenpide kuin esim. nikkelöinti, hopeointi, kultaus, kuparointi tai kromaus. Puhdistetun kappaleen pinnalle pelkistetään sähkövirran avulla metallikerros. Kromausta lukuunottamatta nämä em. pinnoitukset voidaan suhteellisen yksinkertaisin välinein tehdä kotikonstein. Seuraavan, todella lyhyen kuvasarjan avulla olen pyrkinyt havainnollisesti esittämään, miten sinkitys tehdään. Olen tahallisesti jättänyt pois muutamia työvaiheita, jotta olennaisin asia tulisi selvästi esitettyä.

Korostan, että jokaisella on oma tapansa tehdä näitä hommia. Ei ole yhtä oikeaa tapaa. Riippuu välineistä, olosuhteista sekä pinnoitettavista kappaleista, kuinka prosessi toteutetaan. Yksi asia kannattaa kuitenkin muistaa. Vain harjoittelun ja kokemuksien kautta nämä pinnoitusasiat alkavat luonnistumaan. Ei kannata masentua, jos ei heti tule kiiltävää ja pysyvää pintaa. Eikä kannata verrata omia tuotoksia sinkityslaitoksen jälkeen. Harvoin kotivälineillä saadaan samantasoista pintaa kuin ison laitoksen automatisoiduilla laitteilla. En ala sen tarkemmin käsittelemään itse prosessia. Tietoa elektrolyysin teoriaan löytyy yllin kyllin. Pinnoituksen onnistumiselle tai epäonnistumiselle löytyy kymmeniä syitä. Tämän kuvasarjan kappaleiden pinnoitus onnistui mielestäni hyvin ja siten on kelvollinen esimerkki muillekin kotipinnoittajille.

Laitteet ja välineet

Sinkityksessä voidaan virtalähteenä käyttää periaatteessa mitä tahansa tasavirtalähdettä. Akku, tasasuuntaaja tai säädettävä yleisvirtalähde kelpaavat tarkoitukseen. Kuitenkin olisi hyvä olla jonkinlainen jännite- ja virtamittari, joilla voitaisiin kontrolloida tapahtumaa. Halpa yleismittari toimii hyvin virta- ja jännitemittarina. Lukemat ovat kuitenkin vain suuntaa antavia.

Anodina pitää olla puhdas sinkkianodi. Omani sulatin vanhoista apteekin varastosta löytyneistä paloista. Tarvikeliikkeet myyvät veneiden sähkökorroosion estoon tarkoitettuja sinkkianodeja. Niitäkin voi käyttää.

Elektrolyyttinä eli sinkitysnesteenä voi käyttää erilaisia konsentraatioita. Periaatteessa mikä tahansa sähköä johtava liuos voisi toimia, mutta samalla vaivalla voi tehdä kunnollisenkin kylvyn. Tässä esimerkkitapauksessa kylvyn koostumus on seuraavanlainen: Yhteen litraan vettä on lisätty 50 g ammoniumsulfaattia, 80 g sinkkisulfaattia ja 20 g ammoniumkloridia (salmiakkia). Kaikki aineet hankin apteekista.

Esi- ja jälkikäsittely

Esikäsittelynä kappale pestään puhtaaksi mahdollisista vaha- ja rasvajäämistä. Pesuliuoksena kannattaa käyttää kuumaa vettä, johon on sekoitettu esim. astianpesuainetta ja hieman ammoniakkia. Kappale voi olla kiillotettu tai vaikka lasikuulapuhallettu. Kiillotetulle pinnalle tulee yleensä myös kiiltävämpi lopputulos.

Hapotus eli peittaus tulee suorittaa juuri ennen pinnoitusta. Hapotuksessa kappaleen pinta puhdistuu lopullisesti metallisista jäämistä ja pysyvälle pinnalle on täten hyvät edellytykset. Happona voi olla esim. suola- rikki- tai typpihappo laimeana n. 10 % liuoksena.

Sinkityksen jälkeen kappale kirkastetaan 3 sekuntia n. 17% typpihappoliuoksessa. Kirkastamisen jälkeen suoritetaan kromatointi tarkoitukseen sopivassa nesteessä. Esimerkkitapauksessa tehtiin ns. sinipassivointi, jossa sinkittyä kappaletta liikutetaan 45 s kromatointiliuoksessa. Kromatoinnin tarkoituksena on antaa kappaleelle pysyvä, kirkas pinta. Kromatointiliuosta voi hyvällä tuurilla saada valmiina esim. jostain sähkösinkityslaitoksesta. Käsittelyjen välillä kappale on muistettava käyttää huuhteluvedessä. Em. käsittelyajat ja pitoisuudet olen saanut sinkityslaitokselta.

Sinkitysprosessi

Kun kappale siirretään peittausliuoksesta huuhtelun jälkeen sinkitysaltaaseen, se tulee upottaa kokonaan nesteeseen. Anodin pinta-ala on oltava jotakuinkin sama kuin kappaleen pinta-ala.

Koko ajan on seurattava pinnan muodostumista. Jos näkyvää, voimakasta kaasun muodostusta tapahtuu, on virtaa tai jännitettä pienennettävä. Käytännössä se tapahtuu siten, että anodin pinta- alaa pienennetään tai jännitettä lasketaan. Jännite vaihtelee kappaleen muodon, koon ja liuoksen koostumuksen mukaan. Myös anodin etäisyys kappaleeseen vaikuttaa käytettävään jännitteeseen. Esimerkkitapauksessa jännite oli n. 1,5-2 volttia, jolloin virta kohosi 300-600 mA:n lukemiin. Kun jännite nostettiin yli kolmen voltin, tapahtui ns. palamisilmiö kappaleen terävissä nurkissa. Kappaletta on liikuteltava koko prosessin ajan, jotta pinnoitteesta tulee tasainen ja muodostuvat kaasukuplat saadaan esineen pinnalta pois. Käsittelyaika vaihtelee myös em. seikkojen perusteella.

Käytin aikaa näiden pienten kappaleiden pinnoittamiseen n. 15-25 minuuttia. Kappaleet voivat olla liuoksessa kauemminkin, jolloin pinnoitteesta tulee luonnollisesti paksumpi. Kannattaa kuitenkin tarkaan seurata kappaleen pintaa, ettei siihen ala muodostua mustaa tai harmaata kerrrosta. Jos pintaan tulee jauhomainen, harmaa kerros, kannattaa homma yleensä alkaa alusta. Sinkityt esineet voidaan kiillottaa hiomatahnalla jos on tarvetta.

Sinkityksen tarpeessa olevat osat ovat yleensä tämän näköisiä. Likaisia, osin jopa ruosteessa.

Kannattaa aloittaa homma lasikuulapuhaltamalla osat kertaalleen. Rasvanpoistopesu ja kiillotus voivat myös tulla kyseeseen.